perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kirjavinkit III

Kesälomat alkavat olla täyttä häkää käynnissä ja mikä sen klassisempi yhdistelmä kuin rento kesäpäivä, riippumatto ja hyvä dekkari. Tässä seuraavassa jännärivinkkejä kaikille kesälukijoille.


Joka kesä olen ottanut lukuohjelmaan jonkin kirjailijan tuotannon tai vaihtoehtoisesti kirjasarjan. Tällä kertaa tartuin kirjaston hyllyjen välissä haahuillessani norjalaisen Anne Holtin tuotantoon. Muistin äitini lukeneen kirjailijan teoksia, mutta minulta ne ovat tähän saakka jääneet lukematta. Nyt luin koko Hanne Wilhelmsen -sarjan, jossa on ilmestynyt tähän mennessä yhdeksän kirjaa. Nimihenkilö on kompleksinen ja ihmissuhteissaan kömpelö, mutta tähtiluokkaa mitä rikosten ratkaisuun tulee. Yhdessä kollegansa Billy T:n kanssa he ratkovat tapauksen jos toisenkin, mutta myös yksityiselämässä tapahtuu. Uusin teos on vuodelta 2015 ja aika näyttää saadaanko sarjalle jatkoa. Joka tapauksessa erittäin hyviä ehdokkaita riippumattokirjoiksi.


Samuel Björk tuli lukevan yleisön tietoisuuteen esikoisdekkarillaan Minä matkustan yksin. Tämä toinen teos, Yölintu nimeltään, johdattaa konkaripoliisi Holger Munchin ja työparinsa Mia Krügerin jälleen yhden rituaalimurhaajan jäljille. Tällä kertaa kohteena ovat teinitytöt, jotka murhaaja asettelee näytteille. Tämä toinen teos oli selvästi esikoista parempi.


Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvulle sijoittuvat Karl Axel Björk -romaanit ovat edenneet neljänteen osaansa ja Kuolon kukat sysää Björkin oopperan kulisseihin tutkimaan kummallisia ampumistapauksia. Rikosten selvittelyn ohessa sivutaan myös politiikkaa, onhan Björk sisäministeriössä töissä. Tässä kirjassa itse selvitettävä tapaus oopperassa on mielenkiintoinen, mutta kerronta monin paikoin pitkäveteistä. En odottanut pääseväni kirjan kimppuun, ennemminkin jouduin ponnistelemaan lukeakseni sen loppuun ja saadakseni tietää syyllisen. Se on harmi, sillä kirjasarjan perusajatus on oivallinen ja 20-luvulle sijoittuva miljöö mielenkiintoinen. 


Yksi tämän hetken puhutuimmista jännitysromaaneista on Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä. Tapahtumat käynnistyvät, kun äiti päästää pienen poikansa kädestä irti, poika juoksee tien yli ja jää auton yliajamaksi kohtalokkain seurauksin. Syyllinen pakenee ja poliisitkin tuntuvat päätyvän selvittelyissään umpikujaan. 

En ensin aikonut lukea kirjaa lainkaan, sillä takakannen kuvaus tuntui hieman turhan inhorealistiselta. Sitten aloin kuulla suunnasta jos toisestakin kirjan huippuluokan käänteestä, joka jättäisi aiemmat psykologiset jännärit varjoonsa. Niinpä otin romaanin kauniiseen käteen ja luin sen. Kyllä, keikaus tulee noin puolivälissä. Ja ei, en osannut täysin aavistaa mikä se on. Myös tämä romaani on erittäin kelvollista kesälukemista ja jos pidit Paula Hawkinsin romaanista Nainen junassa tai Shari Lapenan teoksesta Hyvä naapuri, pidät varmasti myös tästä. Itse asiassa tämä peittoaa molemmat edellä mainitut heittämällä. 


Loppuun vielä lukuvinkki kaikille brittidekkarin faneille. Ann Cleevesin kirjoittamia Vera Stanhope -sarjan osia on nähty meillä televisiosta jo monta tuotantokautta ja nyt hain kirjastosta alkuperäiset romaanit. Cleevesin luomalla omapäisellä ja erikoislaatuisella komisariolla on loistoluokan päättelykyky ja paljon lämpimiä tunteita sisällään. Yhdessä tiiminsä kanssa he ratkaisevat tapauksia Northumberlandin kylissä ja maaseudulla. Nämä ovat oikein sellaista perinteistä englantilaista jännityslaatua, joiden parissa viihtyy mainiosti. 





keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Hyvästi päiväkoti

Toukokuun lopulla pidin eskarilaisemme kevätjuhlassa ryhmän opettajille ja hoitajille pienen puheen. Osa siitä oli kotona valmiiksi mietittyä, osa improvisoitua ja juhlan nähtyäni mieleeni tullutta. 

"Mietin kotona ennen juhlan alkua riittääkö nenäliina, vai pitääkö minun ihan varmuuden vuoksi ottaa mukaan käsipyyhe. Ja juhla oli juuri niin kaunis ja liikuttava kuten ennakkoon osasin arvata. Kiitos, että järjestitte meille tämän juhlan.


Tämä on iso päivä ja hieno hetki. Esikouluvuosi on tärkeä siirtymä päiväkotilaisesta koululaiseksi. Sen aikana saa olla vielä pieni, mutta pääsee kurkistamaan siihen mitä se koululaisen elämä oikein on. Olen jo ennen omien lasten eskarivuosia saanut kuulla, että esikouluopetus tässä päiväkodissa on erittäin laadukasta. Ja kahdesti olen saanut ilokseni huomata asian olevan juuri näin.


Puhun meidän kaikkien vanhempien puolesta, kun sanon lastemme saaneen hienot eväät ensi vuotta ja koko kouluaikaa varten. On ollut ilo nähdä millaisella ammattitaidolla ja omistautumisella te kasvattajat olette tätä ryhmää luotsanneet. Iloa, valoa ja hymyä, sellainen mieli minulle on jäänyt tästä vuodesta.


Jokainen meistä vanhemmista on uuden edessä, kun lapsi lähtee kouluun, oli kyseessä sitten ensimmäinen tai viimeinen lähtijä. Meille ja monelle muulle täällä tänään olevalle tämä on viimeinen juhla päiväkodin puolella. Vasta vähän aikaa sitten toimme tänne tuttisuiset vaippapöksyt, joista kasvoi ensin taaperoita ja sitten leikki-ikäisiä. Nyt meillä on hieno rivi upeita pieniä ihmisiä valmiina astumaan seuraavan askeleen. 


Kiitos kaikista niistä tiedoista ja taidoista, joilla olette nämä pienet varustaneet sitä seuraavaa askelta varten. Olette tehneet korvaamatonta työtä pienien resurssien ja suurten ryhmäkokojen puristuksessa. Erityiskiitos kulttuurikasvatuksesta, musiikista ja kirjallisuudesta. Joku viisas on kerran sanonut, että on oltava suuri sydän, jotta pystyy opettamaan pieniä mieliä. Kiitos kaikille teille suuresta sydämestä."


Kaikki nämä kuvat on otettu meidän perheemme viimeisenä päiväkotipäivänä. Matka, joka elokuussa 2009 alkoi, loppui juhannusviikon torstaina. Noudin kuopuksen kesälomalle, keräsin varavaatteet lokerosta ja kura-asut eteisestä, muistin jopa ottaa kumisaappaat kotiin. Seuraavaksi kiersimme huoneesta toiseen halaamassa ja kiittämässä lapselle ja meille vanhemmille tärkeitä ihmisiä. Sitten oli aika astua portista ulos ja sulkea salpa vielä viimeisen kerran. 












maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kun mökkijuhannus muuttui kaupunkijuhannukseksi

Perjantaiaamuna katsoimme vielä kerran sääennusteita ja teimme päätöksen. Emme lähtisi pitämään kylmää ja istumaan sateessa sisällä kesäpaikalla, jonka yläkerran sähkötyötkin viimeistellään vasta ensi viikolla. Säätiedotus lupasi nimittäin hädin tuskin viittätoista astetta lämmintä ja vettä enemmän tai vähemmän, päivästä riippuen. Olisimme juhannuksen kotona ja voi miten hyvä päätös se olikaan. Ihan ensimmäiseksi onnittelin itse itseäni nimipäivän johdosta ja kävin ostamassa pioneja nimpparikukiksi.


Juhannuksesta aloitimme myös poikien kanssa kesäloman. Viimeinen kalenterimerkintä oli Helsingin Sanomien haastattelu siitä millaista on olla nirson ja huonosti syövän lapsen vanhempi, juttu ilmestyy todennäköisesti heinäkuun loppupuolella. Asiaa meillä miehen kanssa riitti, sen verran on tuo asia tapetilla, päivästä riippuen enemmän tai vähemmän. 


Allekirjoittaneen juhannusohjelmassa oli ennen muuta huonekalujen entistämistä, kun kerran kotona oltiin ja aikaa oli. Aloitin jo viikolla maalaamalla kahteen sivupöytään uuden siistin pinnan ja jatkoin pitkään odottamassa olleella keittiönpöytäprojektilla. Siitä lisää ihan omassa kirjoituksessaan myöhemmin.



Ja koska se pöytä vietti juhannuksen parvekkeella, oli  meillä kotona retkimeininki. Tuossa keittiön maton päällä syötiin niin aamiaiset kuin iltapalatkin, piknikit olivat erityisesti kuopuksen mieleen. 




Teimme yksinkertaista ja hyvää kesäruokaa, joka maistui kaikille. Tässä valmistuu kinkku-creme fraiche -kastike uusille perunoille sekä jo edellisessä kuvassa näkynyt rucola-feta-vesimelonisalaatti. Lapsetkin söivät, niitä perunoita nimittäin.


Kuopus koristeli kodin juhannukseksi. Koska olemme koko porukka allergisia koivuille, keksi ipana korvata perinteisemmät koristeet herneenpaloilla. 


Juhannusaattoiltana lähdimme uhmaamaan tummia pilviä ja pyöräilimme rantaan. Ohjelmassa oli ensin kahvit ja jäätelöt vasta avatussa kahvilassa ja siitä otimme suunnan kohti kokkoa. Ensimmäistä kertaa olimme paikallisella juhannuskokolla, vaikka olemme asuneet täällä yli kymmenen vuotta. 






Tuttuja löytyi, kuopus esitteli kaikki päiväkodin retkiltä tutut leikkipaikat ja kokkokin saatiin syttymään. Sen verran oli viileä sää, että melko pian sytyttämisen jälkeen pyöräilimme takaisin kotiin, vedimme pyjamat päälle ja laitoimme leffan pyörimään. Lomaillat ovat ihania, kun kenelläkään ei ole kiire nukkumaan eikä aamulla tarvitse herätä kellon soittoon. Vaikka ei meillä rehellisyyden nimissä kyllä koskaan oikeasti pitkään nukuta. Etenkin esikoinen on aamuvirkkuna ylhäällä viimeistään seitsemältä, usein myös ennen. 



Juhannuspäivä sekä eilinen sunnuntai kuluivat aivan yhtä rennoissa meiningeissä. Katsoimme lisää elokuvia, nukuimme pitkiä päiväunia koko porukka, pojat saivat peliaikaa pleikkarilla ja minä luin kirjoja peiton alla. Kävimme ulkona kävelyllä ja pojat leikkivät pihalla. Kaupasta haettiin lisää jäätelöä edellisten loputtua. Mitään ei suoritettu, sen kun oltiin vain.


Minä huomaan molemmista pojista, että kevät on ollut pitkä ja rankka. He ovat todella loman tarpeessa ja ennen muuta tällainen päämäärätön vetelehtiminen on juuri sitä, mitä tarvitaan. Kuopus totesi jo aikaisemmin olevansa niin "rasitettu" keväästä ja tänään aamulla toisesta huoneesta kuului lapsen iloinen ääni. "On niin ihanaa olla kesälomalla!"

Olen samaa mieltä. Sen kunniaksi me lähdemme nyt kirjaston kautta puistoilemaan ja jätskille Kaivariin. Rennot päivät jatkukoon näin juhannuksen jälkeenkin. 






perjantai 23. kesäkuuta 2017

Rippijuhlissa

Viime viikonloppuna juhlimme kummityttöni rippijuhlia. Jos ristiäisissä vietetään vauvan ensimmäistä juhlaa, on rippijuhla puolestaan tärkeä etappi nuorelle ihmiselle. Siispä mekin pakkasimme itsemme juhlavaatteissa autoon, ostimme ruusut matkalta mukaan ja suuntasimme kohti kirkkoa. 


Olimme miehen kanssa päässeet jo ennen juhlaa auttamaan sankaria kutsukorttien teossa. Sarjatyönä niitä valmistui enkä olisi ikinä tiennyt mieheni osaavan kirjoittaa näin siistiä ja perinteistä kaunoa. Oma versionihan hylättiin suorilta. 


Olin myös jo hyvissä ajoin päättänyt ostaa kummitytölleni jotain ihanaa lahjaksi ja valinta osui laukkuun. Hän valitsi mieleisensä mallin ja värin, minä hankin ja paketoin sen valmiiksi. On kiva, kun saa hemmotella rakkaita ja tärkeitä ihmisiä.


Juhlapäivänä laitettiin tietysti taas ykköset ylle. Nuo pikkukundien punaiset shortsit ovat suosikkini tämän kesän vaatteista. Oma paitani on Banana Republicilta, musta pliseerattu hame muistaakseni samoin. 




Halusin pojat ehdottomasti mukaan kirkkoon.  Minun mielestäni lapsille tekee hyvää nähdä miten tällaiset konfirmaatiojumalanpalvelukset etenevät ja oppia muutenkin välillä istumaan paikoillaan, oli se ajoittain miten pitkäveteistä tahansa ja oltiin me miten tapakristittyjä vaan. Ja sitähän se lapsesta usein on, muistan aivan hyvin omasta lapsuudestani. Aina ei kuitenkaan voi mennä siitä mistä aita on matalin. Tällä kertaa kirkko-osuus kesti puolitoista tuntia, oli siinä istumista. Pikkutyypit olivat aivan superhienosti, kehuin heidät äärestä viereen myöhemmin enkä ollut ainoa. Samalla lupasin, että ensi viikolla olevien seuraavien rippijuhlien osalta voidaan mennä vasta juhliin, kun nyt kerran hoitivat tämän osuuden niin mallikkaasti.



Sitten juhlittiin, syötiin salaatteja ja kakkua ja juteltiin. Minä pidin rippilapselle pienen puheen, jonka olin edellisenä iltana kirjoittanut. Vauvamuistelojen ohella kerroin miten hieno ja kaunis ihminen hän on ja kuinka hän voi saavuttaa mitä tahansa. "Nuoruus on seikkailu" -laulun sanojen hengessä kehotin häntä ottamaan kaiken irti nuoruudestaan, seikkailemaan ja hämmästelemään maailmaa. Se on hänelle avoinna, mutta samaan aikaan jokaisella meistä läheisistä on ovi auki hänen palata. 



Tässä kuussa on juhlittu niin ristiäisiä kuin rippijuhlia ja yksi konfirmaatio on tosiaan vielä tälle kesälle edessä. Sen lisäksi juhlitaan muun muassa pyöreitä vuosia ja ihan vaan kesää ja yhdessäoloa sukuporukalla. Ja koska kalenteriin vielä mahtuisi lisääkin, olen pohtinut pienten kesäbileiden järjestämistä loppukesään. Mitä enemmän juhlaa, sen parempi!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Pieniä mutkia matkassa. Tai lattiassa.

Maanantaiaamuna seisoimme miehen kanssa Ruoholahden K-raudassa epätietoisina. Maali vai lakka, ja jos lakka, niin kirkas vai sävytetty? Vai maalataanko kuitenkin? Eikö se lattia voisi vaan olla sellainen kuin on, sillä nyt ei oikeasti jaksaisi miettiä ja toteuttaa remonttia. Oli siis yhteisen vapaapäivän aika ja se päivä oli tarkoitus käyttää käsittelemällä kesäpaikan yläkerran lattiat. 

Päädyimme lopulta valkoisella sävytettyyn lakkaan ja ajelimme tarvikkeet mukana maaseudun rauhaan. Muutama lehmä ilmoitteli olemassaolostaan ja taivas oli poutapilvien kirjoma. Mietin, että kyllä nyt ollaan niin varpaat kotimaan mullassa ettei tosikaan. 


Valkoinen sireeni kukki parhaillaan, violetti vasta aloitteli. Ruoho sen sijaan voi mainiosti ja otin ruohonleikkurin kauniiseen käteen. Nyt on tärkeimmät alueet kulkuväylineen parturoitu ennen juhannusta, ei sitten tarvitse epätoivolla leikata puolimetristä heinikkoa.


Tärkein löytyi yläkerrasta, joka on nyt muutamaa ikkunalistaa vaille valmis. Tai no, sähköt pitää vielä viimeistellä, jos mies ehtisi soittaa jossain välissä tekijöille. Mutta siis periaatteessa valmista on. Tykkään todella paljon lopputuloksesta ja siitä miten valkoinen paneeli yhdistyy vaaleaan lautalattiaan. Vintin ovi pitää asentaa takaisin paikoilleen, sen ajattelimme tehdä lattian valmistumisen jälkeen. 


Tässä kuvassa oikealla näkyy myös muuria, joka ruiskutettiin uudelleen valkoisella tasoitteella. Tuossa tosiaan olisi paikka takalle vaikka molemmissa huoneissa, jos joskus niin haluaisi. 


Eipä sitten muuta kuin hommiin. Ensin siivottiin yläkerta, minä imuroin lattiat, seinät ja katot. Mies sitten pesi lattiat lakkauskuntoon. Tässä yläkerran aulan lattialla istuessani ja purkkia avatessani katse sattui osumaan sen kylkeen. Siinä luki lattiamaali. Pienen selvittelyn jälkeen tarkentui, että myyjä oli epähuomiossa antanut meille väärän purkin mukaan, meillä oli nyt litroittain vääränlaista lattiamaalia yhdistettynä lakkaamistyökaluihin. Sehän meni hienosti, ajattelin ja lähdin lattian käsittelyn sijaan  siivoamaan vähän vielä remonttijälkiä ja laittelemaan mattoja paikoilleen. Oikeasti hienosti meni asian selvittely liikkeen kanssa, saimme mukisematta palauttaa väärän tuotteen, vaikka se olikin sävytetty. 


Ei siis maalattu eikä myöskään lakattu lattioita saatikka laitettu yläkertaa asumiskuntoon juhannusta ajatellen. Ja kun kamerakin tippui maahan ja hajosi, katsoimme parhaaksi pakata itsemme autoon ja lähteä suosiolla kohti kotia. Mutta onpahan enää sauna sekä pesupuoli siivoamista vaille, kun toivottavasti juhannusta pääsemme talolle viettämään. 


Ja nyt niihin mutkiin. Olin eilen jo aivan varma siitä, että lattian lakkaaminen on paras vaihtoehto meille. Mutta kellastuuko se kuitenkin ajan saatossa, sillä sellainen tunkkaisen keltainen mökkilattia on viimeinen, mitä haluan. Toisekseen en millään jaksaisi tehdä lattian käsittelyä juhannuksena, haluaisin vaan sisustaa makuuhuoneet valmiiksi ja miettiä lattia-asiaa esimerkiksi loppukesästä. Mutta jos näin toimimalla saan aikaan vahinkoa ja joudun pahimmillaan hiomispuuhiin, ei sekään houkuta. Harvoin voin sanoa mistään asiasta, että en tiedä mitä haluan tai mitä kannattaisi tehdä. Onneksi tälläkään kerralla ei ole yhtä lattiaa suurempi asia kyseessä. 

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kaupunkilaisperheen kesälomasuunnitelmat

Kesäloma kolkuttelee ovella. Vaikka toukokuussa tuli lunta ja tässä kuussa on satanut ihan riittämiin, ei se haittaa mitään. Olkoon millainen sää tahansa, kesä ja sitä myöten loma on hyvin tervetullut kaikille tässä huushollissa eläville. Ja kyllä niitä aurinkoisiakin päiviä tästä kesästä tulee löytymään, olen varma siitä. Mutta ei vara venettä kaada, joten meidän perheen lomasuunnitelmista löytyy tekemistä myös niille sateisille ja kylmemmille päiville. 


Kun loma juhannukselta alkaa, suunnataan ihan ensimmäiseksi koko porukka Kaivarin rantaan jätskeille. Tämä perinne meillä on ollut jo esikoisen ensimmäisestä päivähoitovuodesta saakka. Me lomailemme totuttuun tapaan poikien kanssa kolmisin ensimmäisen viikon, jonka jälkeen mies liittyy porukoihin seuraavan kuukauden ajaksi. Tällä minun ja poikien yhteisellä lomaviikolla olen ajatellut ainakin viedä kundit leffaan ja he ovat toivoneet pääsevänsä uudelleen Lasten kaupunkiin. Ja jos sää sallii, voidaan koukata siitä kulman taakse Kauppatorille ostamaan mansikoita ja herneitä nauttien pääkaupungin kesätunnelmasta.

Koko perheen kesken haluan mennä Seurasaaren ulkomuseota koluamaan sekä Suomenlinnaan lasten seikkailukierrokselle viimekesäiseen tapaan. Teatteri kiinnostaa muutenkin ja suunnitelmissa on viedä lapset sekä Turun Vartiovuorelle katsomaan Rölliä että Tuusulaan Krapin kesätetteriin, siellä menee Mimmi-lehmä ja Varis. Eikä kesää ilman Linnanmäkeä! 

Toiveissa on tietysti viettää paljon aikaa kesäpaikalla. Ja mikäli säät suosivat ja me siellä viihdymme, on lähistöllä vaikka millä mitalla ihania kesäpaikkoja koluttavaksi. Tammisaari, Hanko ja Fiskars houkuttelevat päiväretkille ja lounastamaan, Raaseporin linnanrauniot pitää katsastaa jollakin menomatkalla ja Turussa olen ajatellut käydä niin Käsityöläismuseossa kuin Turun Linnassa pikkuritarikierroksella. Omien pikkuritarieni siivellä pääsen varmasti minäkin mukaan kuuntelemaan historian oppituntia. 


Myös Itä-Suomi kutsuu lännen vastapainoksi ja siellä on tiedossa sukujuhlat. Imatran Valtionhotelli ja koskinäytös olisi vihdoin, monen vuoden mietinnän jälkeen mukava nähdä. Kesäloman puolestaan viimeistelee reissu Tukholmaan.

Kesä mahdollistaa myös päämäärättömän haahuilun ja yleisen hengailun kaupungilla. Sellaisen, jolloin pysähdytään terassille lounastamaan ja jatketaan matkaa kunnes on jätskitauon aika. Ja illat parvekkeella tai kesäpaikan terassilla viinilasillisen kanssa, niitä odotan. Mies grillaa ja pojat saunovat, minä käyn pesemässä hiukset siellä suihkukaapissani ja katan pöydän valmiiksi.

Kaiken menon ja meiningin lisäksi tarvitaan myös paljon kotipäiviä. Niitä, jolloin maataan sohvalla ja luetaan kirjoja eikä tehdä mitään. Ei edes vaihdeta yöpukuja pois ellei siltä tunnu. Ylipäätään ohjelmoimaton lomailu on parasta ja kaikki yllä mainitut menotkin vain luokkaa "olisi kiva". Mitään en aio tehdä pakolla ja jos ei huvita, niin ollaan menemättä. 


Eli olisikohan parasta ottaa suosiolla puolet tuolta "olisi kiva"-listalta pois. Ihan että jää varmasti aikaa sille tärkeimmälle, lomailulle.




perjantai 16. kesäkuuta 2017

Reissusuunnitelmien seuraava luku

Arabian auringon alla vietetyn talviloman jälkeen elettiin muutamia kuukausia hiljaiseloa. Sähköpostin matkat-kansio oli tyhjä lentolipuista ja hotellivarauksista. Ei siis reissuja tiedossa, ainoastaan hailakoita ajatuksia koululaisten syyslomasta.



Mikäli tästä nyt vielä kesä saadaan, on kiva viettää se kesäpaikalla lojuen ja lähistön kesätapahtumia koluten. Ja jos ei saada, on pientä helpotusta luvassa ihan loman viimeisille päiville. Varasin nimittäin vastikään ystävältä saamallani ilmaiskortilla meille risteilyn elokuun alkuun ja lähdemme Vikingin punaisilla laivoilla Tukholmaan. Pojat tykkäävät jo laivalla olemisesta, mutta perillä aiomme mennä vasta avautuneeseen viikinkimuseoon Djurgårdiin. Olen ehkä itse eniten innoissani tästä, Vikingaliv vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. On myös kiva mennä kerrankin viikkarilla Siljan sijaan. Odotan jo kävelyä Gamla Stanin läpi ja takaisin. Tukholma on kyllä niin kiva kaupunki.


Kuva: visitstockholm.com

Entä se syysloma sitten? Silloin lähdemme muutamaksi päiväksi Kööpenhaminaan Norwegianin edullisilla lennoilla. Kaupunkiloma tuntui hyvältä ajatukselta ja kun Tivolikin on sopivasti juuri tuolloin vielä auki, suuntaamme tietenkin sinne. Perjantaista maanantaihin kestävällä pikapiipahduksella on tarkoitus muuten vain katsastaa kaupunkia ja hengailla yhdessä. Esikoinen haluaa nähdä pienen merenneidon, minä Nyhavnin ja kuopus haluaisi Legolandiin. Eiköhän sieltä joku legokauppa löydy viimeistä puutetta paikkaamaan.



Äitienpäivälahjaksi antamamme äidin ja tyttärien reissu Pariisiin on siirretty aikataulukiireiden vuoksi ensi vuoden puolelle ja samaten ajatuksia talvilomasta koululaisten hiihtolomaviikon tienoilla on jo. Tälle vuodelle tiedossa on yllä olevien lisäksi vielä isäni merkkipäivän vietto joulun välipäivinä Tallinnassa. Muita speksejä ei vielä ole kuin paras mahdollinen hotelli, hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa. Hotellivinkkejä otetaan mieluusti vastaan, Tallinna on allekirjoittaneelle melkoisen tuntematon paikka. 

Että kyllä tässä taas maailmalle päästään!