Kaksplus.fi

lauantai 30. joulukuuta 2017

Joululoman ensimmäinen viikko

Poikien viimeinen koulupäivä ennen reilun kahden viikon joululomaa alkoi perinteisesti joulukirkolla. Kuopuksen luokka esiintyi laulaen ja niin minäkin parkkeerasin itseni penkkiin hartautta kuuntelemaan ja lauluista nauttimaan. Joulukirkko on sellainen perinne, johon ei itselläni tulisi muuten vaan mentyä. Koulusyksyn päättävä kirkko siis tarjoaa erinomaisen syyn myös minulle tulla paikalle. Ja olihan se tunnelmallista, laulu raikasi komeasti ja koko kahden tunnin mittaiseen koulupäivään olivat vanhemmat tervetulleita. Niinpä päädyin viettämään aikaa koululla puoleenpäivään saakka, ensin kuopuksen meiningeissä mukana ja siihen perään esikoisen todistustenjakoa seuraten. 


Kauluspaitakundit lähtivät aamulla matkaan, laitoimme siistit vaatteet kirkkoa ja todistuksia varten päälle. Ja kun myös esikoinen oli todistuksensa saanut, opettajat vastaanottaneet lahjansa ja kaikki ohi, olin niin väsynyt, että tärisin. Tuo kolmas sairastamisviikko oli kaikkiaan sellainen, että jaksoin olla aina pieniä hetkiä kerrallaan pystyssä ja hoitaa muutamia asioita. Sen jälkeen olin kuitenkin aivan hapoilla ja ainoa vaihtoehto oli mennä nukkumaan. Nyt huomasin selvästi tuona viimeisenä koulupäivänä, kuinka puolikuntoinen vielä olinkaan. Ajoin kotiin, kävin nukkumaan ja heräsin neljä tuntia myöhemmin, niin täysin tuo kolmen tunnin jalkeillaolo veti voimat pois. Onneksi mies tuli tekemään iltapäivän työt kotoa ja minä sain levätä. 


Kuopus ei saanut joulutodistusta lainkaan. Olen itse tyytyväinen tähän tapaan, jossa ekaluokkalaiset saavat rauhassa kasvaa koululaisiksi aina sinne kevättodistukseen saakka eikä heitä heti laiteta arviointiasteikolle. Kuopus oli itse tästä kuitenkin harmissaan, hän olisi kovasti todistuksen halunnut. Opettajan kirjoittama palaute sai kuitenkin hymyn huulille ja lisäksi me miehen kanssa olimme tehneet kuopukselle oman todistuksen siitä miten syksy on sujunut. Esikoinen taas jatkaa samaa hyväksi havaittua linjaansa mitä koulunkäyntiin tulee. Hän voi olla erittäin tyytyväinen menneeseen syksyyn ja siihen, miten on ottanut kolmannen luokan jutut haltuun.


Illalla skoolattiin naapuruston naisten kanssa taas yhdelle lukukaudelle, josta oltiin selvitty kuiville. Sillä kyllä koulunkäynti vaatii ihan koko perheeltä, ei se todellakaan ole vain lapsen juttu. Tarkastetaan, muistutetaan, huolehditaan, kuulustellaan ja pidetään pakka ylipäätään kasassa. Kirjoitetaan kalenteriin koska pitää tuoda kouluun kirjastokortti ja milloin mennä vasta yhdeksäksi. Ei sillä, esikoinen hoitaa koulun jo aika itsenäisesti, tekee läksyt ja lukee kokeisiin. Pakkaa liikuntavaatteet, kun niitä tarvitaan ja muistaa poikkeuspäivät, ainakin viimeistään aamulla. Kevätlukukaudella tsempataan vielä läksyjen merkitsemisessä, ettei aina tarvittaisi tulkkia apuun siinä mitä läksyvihkoon on kirjoitettu. Kuopus on puolestaan erikoistunut ulkovaatteiden kadottamiseen. Tilasin juuri alennusmyynneistä pinot uusia asusteita, jos niillä selvittäisiin talven yli. Ja kun ne huolet ja tsemppauksen kohteet ovat tätä tasoa, ei meillä oikeasti ole kuin positiivista sanottavaa molempien koulunkäynnistä. Välillä jaksaa, välillä väsyttää. Välillä läksyt maistuvat mansikoilta, toisinaan tervan maku puskee läpi. Se on elämää.


Aatonaattona ohjelmassa oli esikoisen parturia ja kauppareissu hakemaan kaikki omat ruoat pyhien ylitse. Sinällään moiseen ei olisi ollut mitään tarvetta, sillä lähikauppamme piti ovet auki läpi joulun. Me miehen kanssa puolestaan pidimme yllä perinnettä aatonaattoillan saunasta ja herkuttelusta rapuskagen-leivillä. Tänä vuonna lisäsin mukaan ykkösherkkuni sienisalaatin. Pienemmät kulinaristit pöydässä herkuttelivat pastalla. Mutta eipä mitään, seuraavina päivinä esikoinen paitsi maistoi silliä, myös totesi kylmäsavulohen niin herkulliseksi, että santsasi. 


Perinteitä vaalien alkoi myös jouluaaton aamu. Riisipuuron kypsyessä kaivoin joululaseiksi nimetyt kaunistukset osaksi kattausta ja Lumiukon jälkeen katsottiin joulurauhan juhlistus. Sitten koko porukka autoon ja nokka kohti vanhempieni kotia. Matkalla koukattiin vielä sisko mukaan ja aaton viettäminen sai alkaa. 



Hengailua, jouluaaton hartaus perheemme kuorolaista kuunnellen, ruoan valmistelua, samppanjaa ja ensimmäinen lahjakierros lasten hermojen rauhoittamiseksi. Jouluateria, toinen lahjakierros ja aikuisten pakettien avaaminen, jälkiruoka, kahvit ja kakku sekä lisää hengailua. Trivial Pursuit, juttelua ja yhdessäoloa. Aaton konsepti on pysynyt perusteiltaan hyvin muuttumattomana jo pitkään.






Joulupäivän vietimme myös vanhemmillani, välissä tosin kävimme kotona nukkumassa. Tapaninpäivästä eteenpäin onkin ollut hyvää aikaa tutkia lahjoja, rakennella uusia legoja, pelata lautapelejä ja katsoa leffoja. Olemme ottaneet todella rennosti eikä ulkona vallitseva sää ole ainakaan auttanut aktiivisen joululoman vietossa. Pojat ovat jo ensimmäisen viikon aikana lukeneet molemmat useamman lastenromaanin, esikoinen sai myös ennen joulua aloittamansa ison tietokirjan sekä satueepoksen loppuun ja kuopus on lukenut Lasse-Maijan Etsivätoimistoa, Reuhurinnettä ja Mauri Kunnasta. Tällaiset rennot päivät on lukemisen kannalta käytetty hyväksi myös valitsemalla luettavat kirjat molempien koulussa suorittamaa lukudiplomia ajatellen. Se onkin kahta kirjaa vaille tehty molemmilla, vaikka aikaa olisi huhtikuuhun ja esikoisen kohdalla oli vielä annettu helpotus luettavien kirjojen määrässä. Olin iloinen, kun lapsi siitä huolimatta halusi lukea kaikki kymmenen kirjaa, jotka suoritukseen oikeastaan vaaditaan.


Tätä kirjoittaessani mies on poikien kanssa luistelemassa ja lupasimme myös mennä uimaan ihan lähipäivinä. Ensi viikolla minä lomailen lasten kanssa ja olen miettinyt meille ainakin leffareissua ohjelmaan. Eiköhän me lisäksi päädytä haahuilemaan kaupungille jonakin päivänä ja saisin taatusti miljoona superäiti-pistettä, jos veisin ipanat Hoplopiin purkamaan energiaansa. Joka tapauksessa iloitsen siitä, että koulu ei vielä toinen päivä ala, vaan loma jatkuu yli loppiaisen. 

Joulukoristeet saavat meillä olla vielä ylihuomiseen, uuden vuoden ensimmäisenä päivänä siivotaan joulu pois ja toivotetaan uusi vuosi tervetulleeksi. Sitä odotellessa jatkan Thaimaan kohteiden välillä surffaamista, olemme nimittäin päättäneet lähteä kesäloman alkajaisiksi koko perhe pitkäksi aikaa lämpimään. Onneksi jo talven ja kevään mittaan on paljon mukavaa tiedossa, niin arkea kuin juhlaakin. Huomenna jätetään hyvästit kuluvalle vuodelle ystäväperheen luona. Ja ensimmäisen kerran lasten elämässä nihkeilijä-minä olen antanut pojille luvan ostaa raketteja. Kerrankos sitä, ja sitä rataa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti