Kaksplus.fi

tiistai 28. marraskuuta 2017

Voihan mykoplasma

Katselin tuossa jokin aika sitten paitsi näitä blogin postauksia, myös Facebookiin kirjoittamiani statuksia. Joka ikinen vuosi, monta vuotta takaperin, meno meidän perheessämme on loppuvuotta kohti ollut sanalla sanottuna tautista.

Nyt olemme sairastaneet lokakuun puolivälin paikkeilta saakka, vuorotellen. Minä söin syysloman aikaan jo yhden kuurin poskiontelontulehdukseen ja olinkin viikon verran parempivointinen. Marraskuun alusta saakka ääni on ollut uudelleen kateissa, on pitänyt pientä lämpöä, on ollut yskää, nuhaa ja kurkkukipua. Sama pojilla, joista toinen tällä hetkellä on kunnon kuumeessa. Eikä mies paljon eroa, yhdessä tässä yritetään saada arkea rullaamaan puolikuntoisina.


Verikokeista selvisi, että meillä on lasten kanssa mykoplasma ja siinä missä yksi lääkäri ei olisi tuota antibiooteilla lääkinnyt, kirjoitti toinen kuurit samantien. Jouduin sitten miettimään mitä meidän kannattaa tehdä, virus kun periaatteessa paranee itsekseenkin. Toisaalta olemme olleet kipeitä jo niin pitkään, että kierteen katkaisu millä tavalla hyvänsä olisi suotavaa. Siispä kuurit syötiin. Kolme päivää esikoisen lääkekuurin päättymisen jälkeen hänelle nousi kova kuume. Nyt mennään jo neljättä päivää sairastuvalla, mutta virus tämäkin vain. 

Alan olla niin väsynyt tähän jatkuvaan sairastamiseen. Toki me olemme jo tottuneita tähän, olihan minulla lapsena joka kevät keuhkokuume ja pojat aloittivat tautitaipaleensa vauvoina. Olemme syöneet enemmän antibiootteja kuin kenellekään olisi hyvästä, en usko että meidän suolistoistamme on mitään jäljellä. Vastustuskyky on olematon. Ja lisäksi oleskelu mahdollisesti sisäilmaongelmaisessa koulussa ei varmasti ainakaan auta asiaa. Onneksi lapsilla on ollut myös pidempiä terveitä jaksoja, se antaa vähän toivoa.

Olen pohtinut paljon mitä voisin asian eteen tehdä. Ruokavaliosta sokerin ja maitotuotteiden poisjättäminen on harkinnassa, vitamiineja jo syömme kaikki. Entä joku Antioksidanttiklinikka, josko sieltä saisi apua? Minulla on ollut lähete astman hoitotasapainon tsekkaukseen odottamassa nyt kaksi kuukautta,  ja kahdesti olen siirtänyt esikoisen astmakontrollia, ei sinne voi sairaana mennä. 

Vaikea on lähteä maallikkona miettimään miten voisimme vastustuskykyämme parantaa. Vai onko asia niin, että tällä mennään, aivan kuten minä olen koko elämäni mennyt. Jos tästä jotain positiivista yrittää etsiä, niin ainakin on aikaa lukea tenttikirjoja.


4 kommenttia:

  1. Äh, paranemisia! Meillä on varsinkin esikoinen sairastanut koko elämänsä paljon ja syönyt antibioottikuureja varmaan enemmän kuin laki sallii...
    Nyt olen alkanut antaa hänelle joka päivä maitohappobakteeria, karpalojauhetta, d- ja c-vitamiinia ja Kalanmaksaöljyä. Maitohappobakteereja on monenlaisia ja asiaa tutkittuani päädyin apteekissa myytävään Precosaan, jota sekoitan pussillisen pieneen määrään mehukeittoa. Lapsi ei vielä osaa kapseleita niellä niin jauhemainen on kätevä. C-vitamiini on minisunin mansikanmakuiset Nallet purutabletteina ja Kalanmaksaöljy niitä möllerin pikkukaloja.
    (Olen muuten kuullut että jotkut pyytää lääkäriltä antibioottikuurin saadessa myös reseptin Precosaan, jolloin vakuutus korvaa kai sen myös. Itse en ole koskaan muistanut kysyä reseptille, olis aika kiva saada siitäkin korvaus.)

    -satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paranemistoivotuksista! Mä olen tätä juuri miettinyt, että jos lapsi aloittaa korvakierteellä alle vuoden ikäisenä ja jatkaa siitä, niin niitä kuureja kertyy. Ei kiva juttu lainkaan. Mä nappaan tästä vinkiksi karpalon, se lisätään meidän coctailiin. Muuten meillä menee ihan samat, eli maitohappobakteereja, yleensä Vitanalleja ja pikkukaloja.

      Poista
  2. Kyllä varmasti suurta osaa näyttelee myös astmataipumus hengitystieinfektioiden määrässä...Jos on valmiiksi tukkoisuutta ja tulehdustakin keuhkoputkissa. Varmaan se, perussairaus on parhaassa mahdollisessa balanssissa, auttaa eniten.
    Mutta ihanaa se, että terveempiäkin jaksoja on nyt ollut pidemmästi. Kasvuko korjaa tilannetta, röörit kasvaa mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se varmaan on, toivotaan että päästään pian siihen tasapainon tsekkaukseen molemmat minä ja esikoinen. Ja vaikka nyt onkin ollut ihan tautista, ovat pojat tosiaan olleet pitkiä aikoja terveinäkin, kuukausia. Antaa toivoa.

      Poista