Kaksplus.fi

tiistai 24. lokakuuta 2017

Unelmia vai toimistohommia

Kun kolmekymmentä ikävuotta alkoi kymmenen vuotta sitten lähestyä, kävin tuon monelle tutun kriisin läpi työasioiden pitkällisen pohdinnan muodossa. Kolmevitosena mietityttivät omaan itseen ja ulkoiseen olemukseen liittyvät seikat. Nyt täytän seuraavaksi kolmekymmentäkahdeksan ja olen huomannut alkavani yhä enemmän miettiä kahta asiaa. Mitä sitä työelämässä seuraavaksi tekisi? Ja mikä on se juttu, jota minä ihan oikeasti haluaisin tehdä? Piiri pieni pyörii, pääseeköhän näistä mietteistä ikinä eroon.


Minä olen tuumasta toimeen -ihminen. En aikaile, pohdi tai punnitse enempää kuin on tarpeellista. Sen sijaan minä teen ja toteutan. Onko se sitten hyvä vai huono, riippuu tilanteesta. Tämän luonteenpiirteen  vuoksi koen kuitenkin nämä tietyin väliajoin näköjään iskevät mietinnät kuormittaviksi. Haluaisin selvät sävelet elämääni, haluaisin tietää minne menen ja mitä teen ilman sen kummempia vatvomisia. Näihin vain valitettavasti ei ole helppoja ja nopeita ratkaisuja. 

Tällä hetkellä mielessäni on vain haparoivia ajatuksia suuntaan jos toiseenkin. Ajatuksia siitä että työuran ei tarvitse onneksi olla saman yrityksen palveluksessa tai edes samaa työtä tehden alusta loppuun saakka. Sillä vaikka suoraviivainen olenkin, on mutkittelu enemmän kuin toivottavaa mitä töiden tekemiseen tulee. Olen iloinen siitä, että työelämä on murroksessa ja vakituinen eläkevirka ei enää ole edes tavoitteena. Yhden ihmiselämän aikana ehtii parhaassa tapauksessa kokeilla erilaisia ammatteja, työskennellä monipuolisesti ja tehdä kaikkea sitä mistä on kiinnostunut. Entä jos hyppäisi työelämästä kokonaan pois ja ottaisi uudeksi lähtökohdaksi sen, että tekisi itsensä ja muutaman muun siinä ohella onnelliseksi. 

Toinen vuosi viime syksynä lanseeraamastani kahden vuoden uraprojektista on nyt käynnistynyt. Reilu vuosi takaperin aloitetut unelmahommat jatkuvat ja siinä rinnalla istun toimistolla sekä käytän aikaa opiskeluun. Ensimmäinen vaihe suunnitelmastani alkoi siis ihan kympin arvoisesti. Ja jos ensimmäisen vuoden juttu olivat nuo unelmahommat, on tämän toisen vuoden avainsana opiskelu. Mutta missä minä olen ensi syksynä? Missä haluan olla ja onko tämä kahden vuoden ajanjakso tuolloin antanut toivomani uuden suunnan työkuvioille? Voisiko jotain tapahtua vielä nopeammin?


En tiedä. Opiskelujutut tulevat toivottavasti kestämään kaikkineen kaksi vuotta ja sen jälkeen olen pätevöitynyt taas aivan uusille mahdollisuuksille työkuvioiden osalta. En kuitenkaan haluaisi jäädä odottelemaan, eihän työllistymisestä koskaan tänä päivänä voi olla täysin varma. 

Välillä toki miettii miten sitä jaksaa. Syksy on alkanut meillä sairastellen ja olemme olleet vuorotellen puolikuntoisia flunssapotilaita. Toimistolla työaikani ovat kokeneet muutoksen, osaamistaan pitäisi myydä jatkuvasti eteenpäin ja opiskelujen määräajat täyttävät kalenteria. Olisi helppoa vain pestä pyykkiä, kuskata lapsia harrastuksiin iltaisin ja sulkea silmänsä, tyytyä vallitsevaan tilanteeseen. Minulla on työtä, minä saan siitä rahaa. Pitääkö sitä nyt enempää vaatia tai haluta. Niin, ne raha-asiatkin mietityttävät. Olisiko parempi, jos meillä olisi kaksi tasa-arvoisemmin tienaavaa ja tätä myöten talouden kulutkin jakautuisivat tasaisemmin. Mikä oikeus minulla on tehdä vain sitä mistä pidän, selvästi miestä pienemmillä tuloilla? Täytyy ajatella myös tulevaa, sitä mitä me haluamme pojille antaa ja miten voimme turvata taloutemme myöhempiin ikävuosiin.

Mikä se seuraava askel sitten olisi, eivätkö opiskelut jo itsessään riittäisi tähän vaiheeseen? Luulen että eivät. Olen päässyt pohdinnoissani niin pitkälle, että seuraavat askeleet ovat selvillä. Yritän päästä tekemään unelmahommiani yhä laajemmalle ja samaan aikaan toisena vaihtoehtona on täydellinen täyskäännös. En minä vielä tiedä minne nämä askeleet johtavat, jos johtavat minnekään, mutta ainakin teen jotain oman hyvinvointini ja työssä viihtymiseni eteen. 


Yhtä aikaa toivoisin tässä tapahtuvan heti jotain, samaan aikaan tiedän asioiden vievän aikaa. Ei siitä onneksi ainakaan haittaa ole, mikäli kärsivällisyys vähän samalla kasvaisi. 

2 kommenttia:

  1. Moi
    Oletko tai oletteko ajatelleet pääomasijoittamista esim asunnot, osakkeet, rahastot? En ainakaan muista että olisit niistä kirjoitellut. Jos on visuaalista silmää niin esim asuntosijoittaminen voisi olla toimiva juttu. Ja teillä on varmasti pääomaa jo nyt takuuksi muutaman asunnon ostoon ja tienaamiseen ns velkavivulla. Ja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kaikenlaista on ajateltu. Meillä oli itse asiassa ajatuksena hankkia pari yksiötä/pientä kaksiota yliopistokaupungista sijoitusmielessä, mutta sen sijaan ostaa pamautettiinkin tuo kesäpaikka. Täytyy katsoa, jos jossain vaiheessa tätäkin ajatusta edistettäisiin uudelleen.

      Poista