keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Peppiä moikkaamassa

Peppi Pitkätossu -näytelmää Kaupunginteatterissa oli odotettu kovasti. Tarina on tuttu ja paljon luettu, myös vanhoja leffoja on katseltu telkkarista. Erityisen tohkeissaan oli kuopus, joka nyt pääsi ensi kertaa mukaan suuren näyttämön lastenmusikaaleja katsomaan. 



Joo joo, hiukset taas kiinni. Baby steps!


Lapset saivat kuvauttaa itsensä Peppi-seinän edessä. Ehkä vähän noloa ajatteli esikoinen.


Näytelmä oli hyvä, tykkäsimme niin aikuiset kuin lapsetkin koko esityksestä kovasti. Peppi oli hauskan vilpitön anarkisti ja meno vaivattomasti eteenpäin svengaavaa. Jymy-Juntusen ja Kukkasen näyttelijät varastivat shown ainakin aikuisten näkökulmasta. Mutta sitten yksi asia, mihin lastenteatteri aina joskus sortuu ja joka on paitsi harmillista myös turhaa. Jos Pepistä poistettaisiin kaksi kolmasosaa pissakakkapieruräkäoksennusröyhtäys -huumorista, jäisi jäljelle silti hyvä esitys. Hyvä tarina kantaa, myös lapsikatsojille, ja siihen kannattaa luottaa. Lapsia ei kannata aliarvioida ja lisätä erikoistehosteita, räminää, ryskettä tai alapäähuumoria, vaan koska katsomossa istuu lapsia.  Minä ajattelen aina, että näissä tapauksissa on menty siitä mistä aita on matalin. En myöskään ole koskaan tiennyt, että Pepin vallaton tottelemattomuus on yhtä kuin kuvatun kaltainen huumori. Ei se missään nimessä koko näytelmää pilannut, ei yhtään. Mutta tulipahan huomioitua.

2 kommenttia:

  1. Samaa mietin, kun muutama kesä sitten olimme Naantalissa muumeja moikkaamassa. Muumimaailman teatteri Emman esitys oli niin kaukana filosofisesta ja mietiskelevästä muumien maailmasta. Juoksua, ryminää ja ryskettä ja musiikki pauhasi niin kovaa, että kolmivuotiaani pelkäsi. Itse vaan mietin penkissä, että kyllä ois Tove paheksunut :)

    En oikein ymmärrä, jos lapsiin katsojina ja kuulijoina ei luoteta riittävästi. Hyvä tarina kyllä kantaa, kuten sanoit. Ja nykymaailmassa pitäisi tarjota lapsille paljon enemmän kaikkea hidasta ja filosofista, mielikuvia ja -kuvitusta inspiroimaan. Kyllä sitä ryminää on lasten elämässä riittämiin. Ehkä aiempien vuosikymmenten lapsilla tuo pieruhuumori ja riehuminen taas olivat enemmän tarpeellista irroittelua kiltteyden vaatimusten keskellä. Pitäisikin katsoa, kuka on käsikirjoittaja. Minkä ikäinen ja onko lapsellinen jne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kirjoitettu ja samat kokemukset Muumimaailman Emman esityksestä. Haisuli varasti kurpitsoja ja sitten säntäiltiin ympäriinsä. Vähän blääh.

      Poista