Bye Bye Christmas!

Joulu alkaa taas tältä vuodelta olla pulkassa. Me olemme viettäneet superrentoja ja ihania päiviä, mutta pian alkaa riittää. En itse pidä asioiden pitkittämisestä ja joulun viettäminen loppiaiseen, saatikka sitten nuutinpäivään saakka tuntuu liialliselta. Niinpä uutena vuotena käännämme katseet uuteen ja riisumme kodin koristeista. Ensi vuonna jälleen.

Tänään on syöty viimeisiä suklaita ja jo eilen tehtiin siivousoperaatio kotiin sekä käytiin ruokakaupassa ilman, että ostoskorissa oli suklaita, glögiä tai torttutaikinaa. Eilen illalla tässä huushollissa alkoi myös järjestyksessään miljoonas unikouluyritys, kun pojat siirtyivät nukkumaan omaan huoneeseensa, omiin sänkyihinsä. Minä en jaksa enää kymmentä herätystä per yö ja tilanpuutetta. Niin ihania kuin vieressä tuhisevat pallerot ovatkin, herään joka kerta toisen vaihtaessa asentoa. Ei enää. Nyt pitää saada uniasiat kuntoon. Ensimmäinen yö ja tämä alku toista on ollut menestys, mutta en uskalla puhua vielä enempää aiheesta. Katsotaan nyt muuttuuko uusi nukkumatapa rutiiniksi.

Tuleva vuosi on toivottavasti terveempi kuin tämä vuosi on ollut. Jotta en sairastaisi ihan koko aikaa, olemme miehen kanssa päättäneet tehdä ruokavalioremonttia, ostaneet ison kasan vitamiineja ja kolmantena sitten tämä yöunet kuntoon -projekti. Vastustuskykyä on pakko saada paremmaksi, en yksinkertaisesti halua olla jatkuvasti kipeänä. 

Mutta vielä kurkkaus meidän jouluumme tänä vuonna. Kaikki alkoi tietysti joulujuhlista, joiden jälkeen koristeltiin kuusi. Olimme ostaneet sen jo edellisenä päivänä ja kuusi tuotiin kotiovelle samalla, kun me miehen kanssa herkuttelimme Katajanokan Kasinon joulubuffassa.

Esikoisen kanssa käytiin ostamassa vähän katseiden kestävää raitavaatetta Popista, ihan joulunpyhien oleilua ajatellen. Ipanat viihtyivät pyhät päällään uudet Lentsikat-yöpuvut. Luonnollisesti.

Ennen joulua askarreltiin. Bongatkaa kuvista muiden muassa joulu-Yoda kädessään valomiekka, kyklooppitonttu ja itkevä joulutähti.

 Aattoaamuna tonttu oli jättänyt joulusukkiin rusinoita ja pipareita aamupalaksi. Esikoinen vannotti kertomaan totuuden, ei tonttuja ole olemassakaan ja äiti laittaa tavarat ja herkut sukkiin.

Omat paketit jäivät kuusen alle odottamaan joulupäivän aamua, kun me suuntasimme vanhemmilleni heti joulurauhan julistuksen jälkeen.

Pukkijännitys oli suuri.

Kun punanuttuisen miehen ääni kuului alakerrasta, läppäsi kuopus kädet silmilleen ja kiljaisi "Apua, piiloon!"

 Jo helpottaa!

Ipanat nukahtivat jouluyönä vasta puolenyön aikaan autoon, kun lähdimme kohti kotia. Neljä tuntia myöhemmin yritti esikoinen ylös ja lahjoja avaamaan. Lopulta saimme armonaikaa seitsemään, sitten ei enää kumpikaan lapsi kestänyt odotusta.

Jee, paketista paljasstui ykköstoive!

Seuraavaksi sitten aleostoksista, joululahjoista ja siitä elämäntaparempasta. Niin ja unikoulusta. Ja luetuista kirjoista suosituksineen. Eiköhän tämä bloggaus tästä taas kiihdy!