Kaksplus.fi

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Rippijuhlissa

Viime viikonloppuna juhlimme kummityttöni rippijuhlia. Jos ristiäisissä vietetään vauvan ensimmäistä juhlaa, on rippijuhla puolestaan tärkeä etappi nuorelle ihmiselle. Siispä mekin pakkasimme itsemme juhlavaatteissa autoon, ostimme ruusut matkalta mukaan ja suuntasimme kohti kirkkoa. 


Olimme miehen kanssa päässeet jo ennen juhlaa auttamaan sankaria kutsukorttien teossa. Sarjatyönä niitä valmistui enkä olisi ikinä tiennyt mieheni osaavan kirjoittaa näin siistiä ja perinteistä kaunoa. Oma versionihan hylättiin suorilta. 


Olin myös jo hyvissä ajoin päättänyt ostaa kummitytölleni jotain ihanaa lahjaksi ja valinta osui laukkuun. Hän valitsi mieleisensä mallin ja värin, minä hankin ja paketoin sen valmiiksi. On kiva, kun saa hemmotella rakkaita ja tärkeitä ihmisiä.


Juhlapäivänä laitettiin tietysti taas ykköset ylle. Nuo pikkukundien punaiset shortsit ovat suosikkini tämän kesän vaatteista. Oma paitani on Banana Republicilta, musta pliseerattu hame muistaakseni samoin. 




Halusin pojat ehdottomasti mukaan kirkkoon.  Minun mielestäni lapsille tekee hyvää nähdä miten tällaiset konfirmaatiojumalanpalvelukset etenevät ja oppia muutenkin välillä istumaan paikoillaan, oli se ajoittain miten pitkäveteistä tahansa ja oltiin me miten tapakristittyjä vaan. Ja sitähän se lapsesta usein on, muistan aivan hyvin omasta lapsuudestani. Aina ei kuitenkaan voi mennä siitä mistä aita on matalin. Tällä kertaa kirkko-osuus kesti puolitoista tuntia, oli siinä istumista. Pikkutyypit olivat aivan superhienosti, kehuin heidät äärestä viereen myöhemmin enkä ollut ainoa. Samalla lupasin, että ensi viikolla olevien seuraavien rippijuhlien osalta voidaan mennä vasta juhliin, kun nyt kerran hoitivat tämän osuuden niin mallikkaasti.



Sitten juhlittiin, syötiin salaatteja ja kakkua ja juteltiin. Minä pidin rippilapselle pienen puheen, jonka olin edellisenä iltana kirjoittanut. Vauvamuistelojen ohella kerroin miten hieno ja kaunis ihminen hän on ja kuinka hän voi saavuttaa mitä tahansa. "Nuoruus on seikkailu" -laulun sanojen hengessä kehotin häntä ottamaan kaiken irti nuoruudestaan, seikkailemaan ja hämmästelemään maailmaa. Se on hänelle avoinna, mutta samaan aikaan jokaisella meistä läheisistä on ovi auki hänen palata. 



Tässä kuussa on juhlittu niin ristiäisiä kuin rippijuhlia ja yksi konfirmaatio on tosiaan vielä tälle kesälle edessä. Sen lisäksi juhlitaan muun muassa pyöreitä vuosia ja ihan vaan kesää ja yhdessäoloa sukuporukalla. Ja koska kalenteriin vielä mahtuisi lisääkin, olen pohtinut pienten kesäbileiden järjestämistä loppukesään. Mitä enemmän juhlaa, sen parempi!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Pieniä mutkia matkassa. Tai lattiassa.

Maanantaiaamuna seisoimme miehen kanssa Ruoholahden K-raudassa epätietoisina. Maali vai lakka, ja jos lakka, niin kirkas vai sävytetty? Vai maalataanko kuitenkin? Eikö se lattia voisi vaan olla sellainen kuin on, sillä nyt ei oikeasti jaksaisi miettiä ja toteuttaa remonttia. Oli siis yhteisen vapaapäivän aika ja se päivä oli tarkoitus käyttää käsittelemällä kesäpaikan yläkerran lattiat. 

Päädyimme lopulta valkoisella sävytettyyn lakkaan ja ajelimme tarvikkeet mukana maaseudun rauhaan. Muutama lehmä ilmoitteli olemassaolostaan ja taivas oli poutapilvien kirjoma. Mietin, että kyllä nyt ollaan niin varpaat kotimaan mullassa ettei tosikaan. 


Valkoinen sireeni kukki parhaillaan, violetti vasta aloitteli. Ruoho sen sijaan voi mainiosti ja otin ruohonleikkurin kauniiseen käteen. Nyt on tärkeimmät alueet kulkuväylineen parturoitu ennen juhannusta, ei sitten tarvitse epätoivolla leikata puolimetristä heinikkoa.


Tärkein löytyi yläkerrasta, joka on nyt muutamaa ikkunalistaa vaille valmis. Tai no, sähköt pitää vielä viimeistellä, jos mies ehtisi soittaa jossain välissä tekijöille. Mutta siis periaatteessa valmista on. Tykkään todella paljon lopputuloksesta ja siitä miten valkoinen paneeli yhdistyy vaaleaan lautalattiaan. Vintin ovi pitää asentaa takaisin paikoilleen, sen ajattelimme tehdä lattian valmistumisen jälkeen. 


Tässä kuvassa oikealla näkyy myös muuria, joka ruiskutettiin uudelleen valkoisella tasoitteella. Tuossa tosiaan olisi paikka takalle vaikka molemmissa huoneissa, jos joskus niin haluaisi. 


Eipä sitten muuta kuin hommiin. Ensin siivottiin yläkerta, minä imuroin lattiat, seinät ja katot. Mies sitten pesi lattiat lakkauskuntoon. Tässä yläkerran aulan lattialla istuessani ja purkkia avatessani katse sattui osumaan sen kylkeen. Siinä luki lattiamaali. Pienen selvittelyn jälkeen tarkentui, että myyjä oli epähuomiossa antanut meille väärän purkin mukaan, meillä oli nyt litroittain vääränlaista lattiamaalia yhdistettynä lakkaamistyökaluihin. Sehän meni hienosti, ajattelin ja lähdin lattian käsittelyn sijaan  siivoamaan vähän vielä remonttijälkiä ja laittelemaan mattoja paikoilleen. Oikeasti hienosti meni asian selvittely liikkeen kanssa, saimme mukisematta palauttaa väärän tuotteen, vaikka se olikin sävytetty. 


Ei siis maalattu eikä myöskään lakattu lattioita saatikka laitettu yläkertaa asumiskuntoon juhannusta ajatellen. Ja kun kamerakin tippui maahan ja hajosi, katsoimme parhaaksi pakata itsemme autoon ja lähteä suosiolla kohti kotia. Mutta onpahan enää sauna sekä pesupuoli siivoamista vaille, kun toivottavasti juhannusta pääsemme talolle viettämään. 


Ja nyt niihin mutkiin. Olin eilen jo aivan varma siitä, että lattian lakkaaminen on paras vaihtoehto meille. Mutta kellastuuko se kuitenkin ajan saatossa, sillä sellainen tunkkaisen keltainen mökkilattia on viimeinen, mitä haluan. Toisekseen en millään jaksaisi tehdä lattian käsittelyä juhannuksena, haluaisin vaan sisustaa makuuhuoneet valmiiksi ja miettiä lattia-asiaa esimerkiksi loppukesästä. Mutta jos näin toimimalla saan aikaan vahinkoa ja joudun pahimmillaan hiomispuuhiin, ei sekään houkuta. Harvoin voin sanoa mistään asiasta, että en tiedä mitä haluan tai mitä kannattaisi tehdä. Onneksi tälläkään kerralla ei ole yhtä lattiaa suurempi asia kyseessä. 

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kaupunkilaisperheen kesälomasuunnitelmat

Kesäloma kolkuttelee ovella. Vaikka toukokuussa tuli lunta ja tässä kuussa on satanut ihan riittämiin, ei se haittaa mitään. Olkoon millainen sää tahansa, kesä ja sitä myöten loma on hyvin tervetullut kaikille tässä huushollissa eläville. Ja kyllä niitä aurinkoisiakin päiviä tästä kesästä tulee löytymään, olen varma siitä. Mutta ei vara venettä kaada, joten meidän perheen lomasuunnitelmista löytyy tekemistä myös niille sateisille ja kylmemmille päiville. 


Kun loma juhannukselta alkaa, suunnataan ihan ensimmäiseksi koko porukka Kaivarin rantaan jätskeille. Tämä perinne meillä on ollut jo esikoisen ensimmäisestä päivähoitovuodesta saakka. Me lomailemme totuttuun tapaan poikien kanssa kolmisin ensimmäisen viikon, jonka jälkeen mies liittyy porukoihin seuraavan kuukauden ajaksi. Tällä minun ja poikien yhteisellä lomaviikolla olen ajatellut ainakin viedä kundit leffaan ja he ovat toivoneet pääsevänsä uudelleen Lasten kaupunkiin. Ja jos sää sallii, voidaan koukata siitä kulman taakse Kauppatorille ostamaan mansikoita ja herneitä nauttien pääkaupungin kesätunnelmasta.

Koko perheen kesken haluan mennä Seurasaaren ulkomuseota koluamaan sekä Suomenlinnaan lasten seikkailukierrokselle viimekesäiseen tapaan. Teatteri kiinnostaa muutenkin ja suunnitelmissa on viedä lapset sekä Turun Vartiovuorelle katsomaan Rölliä että Tuusulaan Krapin kesätetteriin, siellä menee Mimmi-lehmä ja Varis. Eikä kesää ilman Linnanmäkeä! 

Toiveissa on tietysti viettää paljon aikaa kesäpaikalla. Ja mikäli säät suosivat ja me siellä viihdymme, on lähistöllä vaikka millä mitalla ihania kesäpaikkoja koluttavaksi. Tammisaari, Hanko ja Fiskars houkuttelevat päiväretkille ja lounastamaan, Raaseporin linnanrauniot pitää katsastaa jollakin menomatkalla ja Turussa olen ajatellut käydä niin Käsityöläismuseossa kuin Turun Linnassa pikkuritarikierroksella. Omien pikkuritarieni siivellä pääsen varmasti minäkin mukaan kuuntelemaan historian oppituntia. 


Myös Itä-Suomi kutsuu lännen vastapainoksi ja siellä on tiedossa sukujuhlat. Imatran Valtionhotelli ja koskinäytös olisi vihdoin, monen vuoden mietinnän jälkeen mukava nähdä. Kesäloman puolestaan viimeistelee reissu Tukholmaan.

Kesä mahdollistaa myös päämäärättömän haahuilun ja yleisen hengailun kaupungilla. Sellaisen, jolloin pysähdytään terassille lounastamaan ja jatketaan matkaa kunnes on jätskitauon aika. Ja illat parvekkeella tai kesäpaikan terassilla viinilasillisen kanssa, niitä odotan. Mies grillaa ja pojat saunovat, minä käyn pesemässä hiukset siellä suihkukaapissani ja katan pöydän valmiiksi.

Kaiken menon ja meiningin lisäksi tarvitaan myös paljon kotipäiviä. Niitä, jolloin maataan sohvalla ja luetaan kirjoja eikä tehdä mitään. Ei edes vaihdeta yöpukuja pois ellei siltä tunnu. Ylipäätään ohjelmoimaton lomailu on parasta ja kaikki yllä mainitut menotkin vain luokkaa "olisi kiva". Mitään en aio tehdä pakolla ja jos ei huvita, niin ollaan menemättä. 


Eli olisikohan parasta ottaa suosiolla puolet tuolta "olisi kiva"-listalta pois. Ihan että jää varmasti aikaa sille tärkeimmälle, lomailulle.




perjantai 16. kesäkuuta 2017

Reissusuunnitelmien seuraava luku

Arabian auringon alla vietetyn talviloman jälkeen elettiin muutamia kuukausia hiljaiseloa. Sähköpostin matkat-kansio oli tyhjä lentolipuista ja hotellivarauksista. Ei siis reissuja tiedossa, ainoastaan hailakoita ajatuksia koululaisten syyslomasta.



Mikäli tästä nyt vielä kesä saadaan, on kiva viettää se kesäpaikalla lojuen ja lähistön kesätapahtumia koluten. Ja jos ei saada, on pientä helpotusta luvassa ihan loman viimeisille päiville. Varasin nimittäin vastikään ystävältä saamallani ilmaiskortilla meille risteilyn elokuun alkuun ja lähdemme Vikingin punaisilla laivoilla Tukholmaan. Pojat tykkäävät jo laivalla olemisesta, mutta perillä aiomme mennä vasta avautuneeseen viikinkimuseoon Djurgårdiin. Olen ehkä itse eniten innoissani tästä, Vikingaliv vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. On myös kiva mennä kerrankin viikkarilla Siljan sijaan. Odotan jo kävelyä Gamla Stanin läpi ja takaisin. Tukholma on kyllä niin kiva kaupunki.


Kuva: visitstockholm.com

Entä se syysloma sitten? Silloin lähdemme muutamaksi päiväksi Kööpenhaminaan Norwegianin edullisilla lennoilla. Kaupunkiloma tuntui hyvältä ajatukselta ja kun Tivolikin on sopivasti juuri tuolloin vielä auki, suuntaamme tietenkin sinne. Perjantaista maanantaihin kestävällä pikapiipahduksella on tarkoitus muuten vain katsastaa kaupunkia ja hengailla yhdessä. Esikoinen haluaa nähdä pienen merenneidon, minä Nyhavnin ja kuopus haluaisi Legolandiin. Eiköhän sieltä joku legokauppa löydy viimeistä puutetta paikkaamaan.



Äitienpäivälahjaksi antamamme äidin ja tyttärien reissu Pariisiin on siirretty aikataulukiireiden vuoksi ensi vuoden puolelle ja samaten ajatuksia talvilomasta koululaisten hiihtolomaviikon tienoilla on jo. Tälle vuodelle tiedossa on yllä olevien lisäksi vielä isäni merkkipäivän vietto joulun välipäivinä Tallinnassa. Muita speksejä ei vielä ole kuin paras mahdollinen hotelli, hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa. Hotellivinkkejä otetaan mieluusti vastaan, Tallinna on allekirjoittaneelle melkoisen tuntematon paikka. 

Että kyllä tässä taas maailmalle päästään!

torstai 15. kesäkuuta 2017

Pienen pojan kastejuhla

Ristiäiset ovat juhlista suloisimpia. Pienen ihmisen ensimmäinen oma juhla, oli kyse sitten kirkollisesta kasteesta tai nimiäisistä, on tärkeä ja hieno tapahtuma. Me olemme mieheni kanssa järjestäneet pojillemme ristiäiset viimeisen päälle ja viikonloppuna saimme juhlistaa kummipoikaamme vähintään yhtä hienoissa puitteissa. 


Olemme perheiden kesken tunteneet toisemme jo kymmenisen vuotta ja poikamme ovat hyviä ystäviä keskenään. Meidän esikoisemme viihtyy kummipoikamme kahden vanhimman isoveljen kanssa mainiosti samalla kun kuopuksemme ja hänen kanssaan eniten samanikäinen ovat löytäneet toisensa. Voin kertoa, että vauhtia ei ole meidän tapaamisistamme koskaan puuttunut!

Laitoimme koko perhe siis viime lauantaina ykköset ylle ja lähdimme toivottamaan pienimmän tulokkaan tervetulleeksi porukoihin. Kuin vahingossa päivän teemaväri vaatteissa oli sininen, tosin edellisenä iltana puoli kahdeksan aikaan oli todettu kaikkien kauluspaitojen jääneen kuopukselle pieniksi. Ei muuta kuin lapsi takapenkille, autolla Stockan parkkiin ja vakkarimerkki Mayoralin rekkejä kaivelemaan. Merkiltä löytyi yksi ainoa kauluspaitamalli, onneksi se kelpasi kuopukselle. Puoli tuntia myöhemmin olimme taas kotona.



Juhlapaikalta löysimme hyväntuulisen päivän ykköstyypin, joka vähän myöhemmin nukahti esikoisen syliin. 





Pojilla oli päällä kesäjuhliin sopivat vaatteet. Esikoinen tykkäsi shortseista pikkutakin kaverina, kuopuksen kohdalla olemme pyrkineet kunnioittamaan hänen haluaan pukeutua mahdollisimman mukavasti, siispä hänellä ei pikkutakkia edes vielä ole. Kauluspaita ja rusetti toimivat tässä hyvin, mutta pikkuhiljaa alkaa olla hänenkin aika pukeutua isomman kundin tyyliin.


Ensin kastettiin ja sitten syötiin. Mielettömän kakun näittekin jo ensimmäisessä kuvassa, mutta sen lisäksi herkkuja oli jos jonkinlaisia. 




Minulla oli päälläni Lauren Ralph Laurenin leninki hyvin klassisella sinivalkoisella pallokuosilla. Helmikorut sopivat tyyliin ja jalkoihin sujautin LK Bennettin vaaleansiniset korkokengät. 






Onnelliset kummit kiittää ja kuittaa, oli ihana päivä!


P.S. Jos kulmani näyttävät kumman tummilta se johtuu siitä, että kävin viime viikolla vahvistuttamassa niitä vakkaritekijälläni. Jo ensimmäisellä kerralla vuonna 2008 väri tarttui kulmien alkupäähän huonommin, mutta vahvistuksen jälkeen pysyi useamman vuoden. Toisella kerralla vain vahvistettiin ja pysyvyys oli huippuluokkaa, viitisen vuotta. Nyt jouduin taas kahdelle käynnille, mutta mielelläni sen tein. Toiveissa nimittäin on, että kulmien osalta saisin taas tämän jälkeen olla monta vuotta huoletta. Nyt pinnalla on microblading vaihtoehtona perinteiselle pigmentoinnille, mutta oma tekijäni käyttää käytännöistä poiketen tatuointivärejä ja -konetta. Lisätietoa kulmieni kestopigmentoinnista löydät täältä.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kaksi koululaista perheessä

Nyt meidän perheessämme on sitten kaksi koululaista, kun kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna vietettiin koulun päättäjäisiä kirkon ja todistustenjaon merkeissä. Samassa yhteydessä päättyi eskarikin virallisesti, päivähoito toki jatkuu vielä lomaamme saakka. Mutta tuntuupa hurjalta, kaksi koululaista! Samaan aikaan olen niin valmis tähän elämänvaiheeseen.


Päättäjäispäivänä kello herätti seitsemältä ja puolta tuntia myöhemmin lähdin kohti koulua ja vanhempainyhdistyksen kahviomeininkejä. Mies kävi poikien kanssa kevätkirkossa ja minä liityin mukaan todistustenjaon ajaksi. Lapset saivat todistuksensa, opettaja kukat ja luokan muistamisen ja sitten takaisin myymään mokkapaloja ja kahvia. 



Esikoisen kanssa oli aamulla käyty pientä keskustelua vaatetuksesta, mutta supertyylikkäänä kundi kuitenkin kirkkoon saatiin. Mikäli olisi ollut lämmin ja aurinkoinen päivä, olisi kauluspaitaan ja pikkutakkiin yhdistetty shortsit, nyt mentiin pitkillä lahkeilla. Luokan ympäristöagentti pokkasi toiminnastaan todistuksen ja se varsinainen lukuvuositodistus jatkoi entistä linjaa. Koulu sujuu hienosti ja olemme erittäin ylpeitä hänestä.


Olen miettinyt tässä kesäloman kynnyksellä paljon sitä, kuinka helppoa meidän on iloita lapsen koulumenestyksestä. Hänen kanssaan ei koskaan ole ollut oikeita, suuria ongelmia, vaikka kerran jos toisenkin on käyty keskusteluja siitä pitääkö läksyt tehdä huolella vai sinnepäin, pitääkö lukuläksy oikeasti lukea joka päivä ja mitä väliä, jos kirjaimista ei saa selvää. Lienee tuttua vähän jokaiselle vanhemmalle. Esikoiselle koulu on kuitenkin ollut alusta saakka siinä mielessä helppoa ettei esimerkiksi matematiikan tai äidinkielen kanssa ole jouduttu tekemään normaalia enempää töitä. Tässä suhteessa olemme siis päässeet vähällä.

On helppo laittaa Facebookiin status siitä miten ylpeä on lapsensa todistuksesta ja miten taas on pokattu stipendi siitä tai tästä. Miltä se sitten tuntuu siitä vanhemmasta, jonka jälkikasvulle koulumaailma tuo enemmän haastetta arkeen. Viime vuonna kirjoitin siitä kuinka kivan kaverin tunnustusta pidetään enemmän arvossa kuin ns. akateemisista taidoista saatua ja samaa mieltä olen yhä. Ei pidä arvottaa toista toisen edelle ja toisaalta, koulunkäynti ja sitä myöten se hyvän oppilaan stipdeni on meille iso juttu. Odotamme lastemme panostavan oppimiseen, tekevän läksyt joka päivä ja hoitavan koulun ongelmitta. Me voimme näin tehdä, sillä heillä ei ole tiedossa haasteita ajoittaista lorvikatarria lukuunottamatta. On aivan eri asia, jos lapsi painiskelee vaikkapa keskittymisvaikeuksien tai lukihäiriön kanssa. Ja tällaisissa taitoskohdissa tämä ilmiö koulutaipaleen erilaisuudesta korostuu, kun yksi sen kummemmin miettimättä kehuu lapsensa koulusaavutuksia toisen pohtiessa miten ensi vuosi ikinä saadaan räpiköityä läpi.

Entä tämä eskarin päättänyt tuleva koululainen sitten? On olemassa eräs yllättävän usein kuultu lause, jota inhoan ja se liittyy siihen miten koulu on lähtenyt sujumaan. "Meidän Petteri nyt osasi jo lukea kouluun mennessään, joten tietysti se tylsistyy siellä". Jos Petteri osaa lukea, on oivallinen hetki harjoitella paikallaan istumista ja työrauhan antamista muille. Toisaalta lukeminen on yksi pieni osanen koko ensimmäistä luokkaa, jonka aikana kasvetaan koululaisiksi. 


Kuopus alkoi kirjoittaa neljävuotiaana, lukea heti täytettyään viisi ja tykkää tehdä esimerkiksi sanaristikoita ja lasten sudokuja. En silti ajattele, että voi kun koulusta tulee hänelle tylsää ja helppoa. Jo muutos päiväkodin tarjoamasta hoivasta itsenäisemmäksi koululaiseksi on iso, samaten on aivan eri asia lukea silloin tällöin kotona kuin opetella sujuvaa lukemista ja oikeinkirjoitusta tavoitteellisesti. Voin sanoa suoraan, että odotan kuopuksen olevan samanlainen kuin veljensä siinä miten koulunsa hoitaa ja millaisia kokeita kotiin kiikuttaa. Se taas on aivan eri asia miten se pulpetissa istuminen sujuu, kun joulukuussa syntyneellä tuntuisi monella tavalla olevan vielä leikit kesken olkoonkin, että esikoulusta kouluun lähteneessä leopsissa kuvaillaan lapsen hallitsevan hienosti kaikki asiat kuuntelemisesta kaverisuhteisiin. 

Kuopus on kysynyt jo monta kertaa autanko minä varmasti häntä läksyissä iltapäivisin. Autan, ihan joka kerta kun hän niin haluaa. Niin minä olen istunut esikoisenkin vierellä, hänen toiveestaan, kunnes nykyään enää saanut tarkistaa hommat niiden valmistuttua. Muutoinkin olen pyrkinyt välittämään kuopukselle positiivista suhtautumista tulevaan koulumaailmaan. Hän onneksi odottaa tulevaa itsekin iloisena ja innokkaana, vaikka jännittää. 


Viime viikolla kävimme terveydenhoitajan luona kouluuntulotarkastuksessa ja saimme kuulla lapsen kasvaneen joulusta sentin per kuukausi. Huima kasvu pituudessa antanee osviittaa siitä millaista henkisen puolen kasvaminen tulee syksyn mittaan olemaan. 






sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Poimintoja Pomp de Luxin kesäalesta

Pomp de Luxin nettikauppa aloitti tämän kesän alennusmyynnit jo hyvissä ajoin ennen juhannusta, kun eilen sähköpostiin tipahti ilmoitus asiasta. Koko nettikaupan valikoimasta saisi nyt vähintään puolet, osin enemmänkin pois. Tänään kävin klikkailemassa ostoskorin kautta kotiin perusvaatteita 50-70 prosentin alennuksella.

Kuopukselle ostin harmaan hupparin odottamaan seuraavassa koossa, nykyinen saman mallin tummansininen versio on kokoa 122 cm. Vaate on ollut sen verran mieluinen, että myös koon 128 hupullinen arkivaate pääsee aikanaan käyttöön.


Olen miettinyt jo näin hyvissä ajoin mitä housuja kuopus koulussa käyttää. Esikoisella on ollut nyt kahden vuoden ajan farkut useimpina päivinä, liikuntatuntien aikaan sitten collegehousut. Nämä pehmeät farkut yhdistäisivät molemmat vaatteet, joten kokeillaan mitä kuopus näistä tuumaa. 119 senttiä pitkälle lapselle otin koon 122.


Tällainen paita meillä on jo vaaleansinisenä ja koska paita on pehmoinen ja kuosi kiva, tilasin nyt myös syvemmän sinisen version. Nämä menevät kaksoiskokojen mukaan, eli meille sopiva on 122/128.


Myös esikoinen sai hupparin ja itse asiassa aivan samanlaisen kuin nytkin on käytössä. Tuo pieni rintatasku on oivallinen, kun sinne voi ulos lähtiessä sujauttaa kotiavaimen. Esikoinen on lähes 140 cm pitkä ja käyttää Pompin vaatteista samaa kokoa. Tämä nyt tilattu on sitten kokoa 146 cm.


Myös tämä farkkupaita on meillä nyt käytössä ja jatkossa toivottavasti myös. Vaate on ollut niin minun kuin lapsen suosikkeja, materiaali pehmeä ja paita kivannäköinen. Farkkupaita käy hyvin niin siistimpään menoon kuin ihan kouluun.


Collegeshortseja tarvitsee niin pieni kuin isompikin poika joka kesä. Näitä sai nyt ihan superedullisesti, joten tilasin kahdet. 


Ja lopuksi vielä yksi kesäpyjama, nämä kestävät oman kokemukseni mukaan myös hyvin käyttöä ja pesua. 


Verkkokauppa näyttää jo melko tyhjää mitä osaan vaatteista tulee junior- ja young -kategorioissa, mutta kyllä sieltä vieläkin hyviä löytöjä voi tehdä. Tyttöjen puolta tai pienten poikien vaatteita en kurkannut, joten en tiedä miten paljon tai vähän siellä vielä vaatteita löytyy. Kannattaa joka tapauksessa kurkata!